— Sanoakseni teidän ylhäisyydellenne totuuden olen valmis kärsimään oikeuden langettaman tuomion mukaisen rangaistuksen. Ennen olin valmis aloittamaan sodan vaikka koko valtakuntaa vastaan, mutta nyt on omatuntoni muuttunut herkemmäksi… Pelkään mennä kauemmaksi kuin mitä mieleni tekee ja olen aina rauhaton.
— Mistä se sellainen omatunto on nyt sinuun tullut? Mutta se sikseen! Sanoin jo sinulle, että jos tahdot lähteä liikkeelle, niin on minulla arvokas tehtävä sinua varten. Ganchoff tahtoo kaikin mokomin, että minä antaisin sen tehtävän hänen suoritettavakseen, ja pyytää sitä minulta joka päivä. Onpa vähällä ollut, etten ole sitä hänelle antanutkin… Mutta parempi on lähettää sinne synnynnäinen puolalainen huomatusta suvusta. Se on samalla mitä parhain todistus siitä, etteivät vielä kaikki ole minua hylänneet ja että minun puolellani on vielä vaikutusvaltaisia kansalaisia… Sinä sovit hyvin, koska et hevillä muita kumartele, vaan annat mieluummin muitten kumartaa itseäsi.
— Mutta mistä on kysymys, teidän ylhäisyytenne?
— Sinulla on edessäsi pitkä matka…
— Olen valmis vaikka jo tänään!
— Ja omalla kustannuksellasi, sillä minulla on niukalti rahoja. Osa maatiloistani on vihollisen hallussa, osan ovat kapinalliset ryöstäneet, eivätkä tulot tule lainkaan ajoissa. Sitäpaitsi on minun nyt ylläpidettävä koko armeijani. Valtion rahastonhoitajalta, joka paraikaa on täällä vankina, en saa ropoakaan, ensiksikin, koska hän ei tahdo antaa, toiseksi, koska hänellä itselläänkään ei ole. Mitä valtion rahoja ikänä käsiini saan, kaikki kokoan kysymättä, mistä ne ovat ja paljonko niitä on. Ruotsalaisilta saat mitä hyvänsä, mutta et rahaa, sillä jos he vaikkapa vain kolikon näkevät, niin alkavat heidän kätensä vavista innostuksesta.
— Teidän ylhäisyytenne ei tarvitse tuhlata enempää sanoja sen seikan tähden. Jos lähden, niin lähden omalla kustannuksellani.
— Mutta siellä pitää esiintyä muhkeasti eikä säästäen…
— Minä en aio säästää enkä sääliä! Hetmanin kasvot kirkastuivat, sillä hänellä oli todellakin puute rahoista, vaikka hän hiljakkoin oli ryöstänyt Vilnon ja oli luonteeltaan ahnas.
— Kas niin! — huudahti hän. — Ganchoff olisi heti alkanut tiukata minulta rahoja, mutta sinä olet toista maata. Kuulehan siis, mistä on kysymys… Ensiksi tulee sinun lähteä Podlasieen. Matka sinne on vaarallinen, sillä siellä on kapinallisia, jotka ovat nousseet minua vastaan. Mitenkä vältät heidät, se on sinun asiasi. Jakob Kmicic mahdollisesti säästäisi sinua, mutta pidä varasi, ettet joudu Horotkiewiczin ja etenkään Wolodyjowskin ja hänen laudalaisen lippukuntansa käsiin.