Hetken kuluttua hän meni väentupaan katsomaan kehrääjättärien työtä ja,
Billewiczien vanhan tavan mukaan, laulamaan hengellisiä lauluja.
Kahden tunnin kuluttua Kostek palasi kylmästä kontistuneena.
— Znikis on eteisessä! — sanoi poika. — Herra Kmicic ei ollut
Lubiczissa.
Oleńka riensi eteiseen. Vouti kumarsi syvään.
— Suokoon Jumala sinulle terveyttä, armollinen neiti…
He menivät ruokasaliin. Znikis jäi oven suuhun.
— Mitä sinne kuuluu? — kysyi neiti. Talonpoika kohautti olkapäitään.
— Herra ei ole vielä palannut…
— Tiedän, hän on Upitassa. Entä mitä talossa tapahtuu?
— Oh…