— Älkää välittäkö minusta, teidän ylhäisyytenne! — sanoi Oleńka. — Voin nyt kuulla mitä tahansa.
Mutta illallinen oli jo lopussa. Tuotiin vettä käsien pesemistä varten. Ruhtinas Janusz nousi ensimmäisenä pöydästä ja tarjosi käsivartensa rouva Korfille, ruhtinas Boguslaw Oleńkalle.
— Jumala on jo rangaissut petturia, — sanoi Boguslaw Oleńkalle, — sillä ken on menettänyt teidät, on menettänyt taivaan riemun… Vain kaksi tuntia sitten tutustuin teihin, ihana neiti, mutta tahtoisin nähdä teitä ikuisesti, ei murheellisena ja kyynelöivänä, vaan onnessa ja autuudessa!
— Kiitän teidän ylhäisyyttänne! — sanoi Oleńka.
Kun naiset olivat poistuneet, palasivat miehet pöytään pikarien ääreen, joita käytettiinkin ahkerasti. Ruhtinas Boguslaw ryyppäsi vahvasti, sillä hän oli tyytyväinen itseensä. Ruhtinas Janusz puheli miekankantajan kanssa.
— Huomenna lähden sotajoukkoineni Podlasieen, — sanoi ruhtinas. — Kiejdanyyn tulee ruotsalainen varusväki. Jumala tietää, milloin palaan. Te ette voi jäädä tänne neidin kera, nuo sotamiehet eivät ole sopivaa väkeä hänen läheisyyteensä. Te lähdette molemmat ruhtinas Boguslawin kanssa Taurogiin, missä neiti saa paikan vaimoni hovinaisena.
— Teidän ylhäisyytenne! — vastasi miekankantaja. — Jumala on antanut meille oman kotinurkan, miksi siis menisimme vieraille maille! Teidän ylhäisyytenne on hyvin ystävällinen, kun pitää meistä huolta, mutta en tahtoisi käyttää väärin teidän ylhäisyytenne hyväntahtoisuutta, vaan palata kotiini.
Ruhtinas ei voinut sanoa miekankantajalle kaikkia syitä, minkä tähden hän ei mistään hinnasta tahtonut päästää Oleńkaa käsistään, mutta osan niistä hän mainitsi mahtavan ylimyksen häikäilemättömyydellä.
— Jos pidätte sitä hyväntahtoisuutena, niin sitä parempi. Mutta sanon teille, että se on myös varovaisuustoimenpide. Te olette panttivankinani ja vastaatte minulle kaikista Billewiczeistä, jotka, kuten hyvin tiedän, eivät ole ystäviäni, vaan ovat valmiit nostamaan kapinaan koko Samogitian, kun lähden pois… Antakaa heille se neuvo, että pysyisivät alallaan eivätkä toimisi ruotsalaisia vastaan, sillä teidän ja veljentyttären henki riippuu siitä.
Mutta miekankantajan kärsivällisyys näytti nyt loppuvan. Hän vastasi kiivaasti: