— Sotajoukkojen edustajat ovat jo Krakovassa. Niillä ei muuten ole valinnan varaa. Jos ne eivät siirry meidän puolellemme, niin Chmielnicki lyö ne.
Lisola painoi älykkään päänsä alas.
— Kauheita, ennenkuulumattomia asioita! — sanoi hän.
Keskustelu oli käynyt saksaksi. Kmicic kuunteli tarkkaavasti joka sanaa.
— Teidän ylhäisyytenne; — vastasi Wrzeszczowicz, — on tapahtunut se, minkä oli pakko tapahtua.
— Saattaa olla niin. Vaikeata on kuitenkin olla tuntematta myötätuntoa sitä valtaa kohtaan, joka on meidän silmiemme edessä sortunut. Ken ei ole ruotsalainen, hänen täytyy sitä sääliä.
— Minä en ole ruotsalainen, mutta kun itse puolalaiset eivät siitä kärsi, niin ei se vaikuta minunkaan tunteisiini, — sanoi Wrzeszczowicz.
Lisola katsoi häneen tarkkaavaisesti.
— Niin, nimenne ei ole ruotsalainen. Saanko kysyä, mitä kansallisuutta olette?
— Olen tshekkiläinen.