— Herra Jeesus! Tulppa?
— Niin! Tuohon tulppaan on pantu rikkiä, ja se syttyy palamaan, kun laukaistaan. Kuulan pitää pudota tulppa maata kohti, jotta tulppa tunkeutuisi ruutiin, jolloin kuula räjähtää kappaleiksi. Paljon kuulia kuitenkin putoaa toisin päin, mutta ei se haittaa, sillä kun tuli ennättää ruutiin asti, niin tapahtuu räjähdys.
Kmicic ojensi kätensä ja jatkoi vilkkaasti:
— Katso! Katso tuota! Siinä on esimerkki!
— Jeesus! Maria! Joosef! — huudahti munkki nähdessään kranaatin lentävän heitä kohti.
Kranaatti putosi samassa avoimelle paikalle heidän läheisyyteensä, alkoi sähisten ja pyörien hyppiä siinä sinisen, hienon savun siitä kohoillessa, kieri aivan heidän luokseen ja jäi märkään hiekkaläjään.
Onneksi se oli pudonnut tulppa ylös päin, mutta tuli siitä ei ollut sammunut.
— Maahan! Pitkällenne! — alkoivat pelästyneet äänet huutaa. — Pian maahan!
Mutta Kmicic hyppäsi samassa hiekkaläjälle, tarttui salamannopealla liikkeellä paperitulppaan, kiskaisi sen pois ja alkoi huutaa heilutellen palavaa paperia päänsä päällä:
— Nouskaa! Ei se koira enää pure! Ei se tapa kärpästäkään!