Hänen käskynsä täytettiin liian hätäisesti. Tähdättiin kiireessä tykeillä liian korkealle, niin että kuulat alkoivat lentää luostarin yli aina toisella puolella oleviin ruotsalaisten varustuksiin asti tehden niissä tuhoa.
Kului tunti ja toinen. Kirkon tornista kuului edelleen laulu ja soitto.
Müller seisoi kaukoputki kädessä Częstochowossa.
Hän tähysti kauan.
Lähellä olevat huomasivat, että käsi, joka piteli kaukoputkea silmien edessä, alkoi yhä enemmän vavista. Viimein hän kääntyi toisiin ja huudahti:
— Kuulat eivät ollenkaan vahingoita kirkkoa!
Hillitön viha valtasi vanhan soturin. Hän paiskasi kaukoputken maahan niin että se meni rikki.
— Minut tekee hulluksi tuo soitto ja laulu! — huusi hän.
Samassa nelisti hänen luokseen insinööri de Fossis.
— Herra kenraali! — sanoi hän. — Kaivantoja ei voi laittaa, sillä maakerroksen alla on kallio. Pitäisi olla vuoren louhijoita.