— Yksin! — sanoi ukko hieroen käsiään.
— Yksin! — toistivat Kosma ja Damian. Kavioitten kapse läheni ja loppui äkkiä. Sensijaan kuului oven takaa ääni:
— Tulkoon joku sieltä pitelemään hevosta! Ukko kiiruhti ulos.
Tuli hetken hiljaisuus, jonka jälkeen riihessä olijat kuulivat seuraavan keskustelun:
— Sinäkö siinä, Kiemlicz? Mitä helvettiä, oletko sinä tullut hulluksi?… Müller nukkuu, vahti ei tahtonut päästää minua hänen luokseen ja sanoi, että mitään ruotsalaista upseeria ei siellä ollut käynytkään!… Mitä tämä on?
— Se upseeri odottaa teidän armoanne täällä riihessä. Tuli heti teidän armonne lähdettyä… Sanoo, että hänellä on tärkeätä puhuttavaa ja odottaa parhaillaan.
— Mitä tämä kaikki merkitsee?… Entä vanki?
— Riippuu.
Ovi narisi, ja Kuklinowski tuli sisälle, mutta samassa kaksi rautaista kouraa puristi hänen kurkkuaan ja tukahdutti hänen huutonsa. Kosma ja Damian tottuneesti kuin ammattirosvot ainakin paiskasivat hänet maahan, painoivat polvillaan hänen rintaansa niin että kylkiluut rutisivat ja tukkivat silmänräpäyksessä hänen suunsa.
Silloin Kmicic tuli esille, valaisi hänen kasvojaan palavalla sudilla ja sanoi: