TOINEN LUKU.
Tämä sota oli vasta alkamassa, kun Kmicic kolmen Kiemliczin kanssa saapui Glogowaan matkan jälkeen, joka hänen terveydentilaansa nähden oli rasittava. He tulivat perille yöllä. Kaupunki oli täynnä sotaväkeä, paaneja, aatelia, kuninkaitten ja ylimysten palvelijoita. Majataloissa vallitsi sellainen tilanpuute, että ukko Kiemlicz vain suurella vaivalla löysi Andrzejlle asunnon kaupungin ulkopuolella erään köydenpunojan luona.
Koko päivän Andrzej makasi sairaana ja kuumeessa ja luuli jo, että hän sairastuu vakavasti. Mutta hänen rautainen luontonsa voitti. Seuraavana yönä oli vointi jo parempi, ja päivän koittaessa hän pukeutui ja lähti kirkkoon kiittämään Jumalaa tervehtymisestään.
Sumuinen ja luminen talviaamu sai vaivoin pimeyden hälvenemään. Kaupunki nukkui vielä, mutta kirkon ovesta näkyi valoa alttarilta ja kuului urkujen ääni.
Kmicic astui keskemmälle kirkkoa. Pappi alttarilla toimitti jumalanpalvelusta, mutta rukoilevia oli vielä vähän. Alttarin juurella oli maahan langenneena matolla joku olento ja hänen takanaan polvillaan kaksi punaposkista, aivan enkelimäistä poikaa. Maassa makaava ihminen oli aivan liikkumaton, ja vain rinnasta kohoavat huokaukset, jotka saivat hänen hartiansa vavahtelemaan, ilmaisivat, että hän ei nukkunut, vaan rukoili hartaasti koko sydämestään. Kmicic vaipui myös rukoukseen, mutta sen jälkeen hänen katseensa taasen kiintyi tuohon maassa rukoilevaan eikä voinut siitä irtautua.
Andrzej päätteli heti, että rukoilija oli joku huomattu henkilö, sillä kaikki läsnäolijat, alttarilla seisova pappikin, katselivat häneen kunnioittavasti. Tuntematon oli puettu mustaan, soopelinnahalla koristettuun pukuun, kaulassa oli valkea pitsikaulus ja sen alta välkkyivät kultavitjat. Hänen vieressään oli musta, mustilla sulilla koristettu hattu. Poikien taakse polvistunut paashi piteli hansikkaita ja sinisellä emaljilla koristettua miekkaa. Tuntemattoman kasvoja ei Kmicic voinut nähdä, sillä maton poimut ja erittäin tuuhean tekotukan suortuvat kätkivät ne näkyvistä.
Kmicic nykäisi vieressään seisovaa aatelismiestä ja kuiskasi:
— Anteeksi, että häiritsen teitä jumalanpalveluksessa, mutta en voi voittaa uteliaisuuttani!
Kuka on tuo?
Hän osoitti silmillään maassa rukoilevaa.