— Hyvä on, — sanoi ukko Kiemlicz, — menen tuomaan simaa.
Hän katsahti poikiin merkitsevästi ja sanoi painokkaasti:
— Ne hevoset meiltä ryöstivät Zoltarenkon miehet. Hän poistui majasta. Kmicic katseli noita kahta nuorukaista, jotka olivat kuin kirveellä kannosta veistettyjä, ja kysäisi äkkiä:
— Mitä te nykyisin teette?
— Otamme hevosia! — vastasivat kaksoset yht'aikaa.
— Keneltä?
— Keneltä sattuu.
— Mutta etupäässä?
— Zoltarenkon joukolta.
— Se on hyvä, viholliselta saa ottaa, mutta jos te otatte omilta, niin olette rosvoja ettekä aatelismiehiä. Mitä te niillä hevosilla teette?