Kauan kesti hiljaisuutta. Viimein kuului kavioitten synnyttämää lumen narinaa.
— Tulevat! — kuiskasi yksi sotamiehistä.
— Se ei ole suuri joukko, vain muutama hevonen on siinä! — vastasi toinen — Herra Babinicz palaa.
Tulijat olivat vain muutaman askelen päässä pimeässä.
— Wer da? — huudahti Tiesenhausen.
— Omia! Älkää ampuko! — jyrisi Kmicicin ääni.
Samassa hän itse ilmestyi Tiesenhausenin eteen ja tuntematta häntä pimeässä kysyi:
— Missä kuningas?
— Tuolla kauempana, solan tuolla puolen! — vastasi Tiesenhausen rauhoittuneena.
— Kuka puhuu? On vaikeata tuntea.