— Tiesenhausen! Entä mitä isoa esinettä te kuljetatte edessänne?
Hän osoitti jotakin tummaa haamua, joka oli sidottu Kmicicin eteen satulaan.
Mutta Andrzej ei vastannut mitään, vaan ajoi ohi. Saavuttuaan kuninkaan joukon luo hän tunsi kuninkaan, sillä solan ulkopuolella oli valoisampaa, ja huusi:
— Teidän majesteettinne! Tie on vapaa!
Eikö Zywiecissä enää ole ruotsalaisia?
— Menivät Wadowicyyn. Se oli saksalainen palkkasoturijoukko. Tässä on muuten yksi heistä. Kuulustelkaa häntä itse, teidän majesteettinne!
Ja Andrzej heitti satulasta maahan sen, mikä oli ollut sidottuna hänen eteensä. Yön pimeydessä kuului voivottelua.
— Mitä se on? — kysyi kuningas ihmeissään.
— Tämäkö? Ratsumies!
— Hyväinen aika! Toitte siis kielenkin! Miten tämä on ymmärrettävä?