— Teidän majesteettinne! Kun susi kulkee lammaslauman jäljessä, niin sen on helppo siepata yksi joukosta. Muuten totta puhuen en ole ensikertaa tämmöisissä hommissa.
Kuningas oli ihastuksissaan.
— Siinä on oikea sotilas, tuo Babinicz, toden totta! Ajatelkaahan, hyvät herrat!… Tämmöisten miesten kanssa voin mennä vaikka ruotsalaisten keskuuteen!
Kaikki näkivät nyt ratsumiehen, joka yhä makasi maassa.
— Kuulustelkaa häntä, teidän majesteettinne! — sanoi Kmicic hieman ylpeänä. — Vaikka en tiedä, kykeneekö hän vastaamaan, sillä puristelin häntä hiukan, eikä täällä ole, millä häntä virvoittelisi.
— Kaatakaa viinaa hänen kurkkuunsa! — sanoi kuningas.
Tuo lääke vaikuttikin hyvää, sillä ratsumies sai pian voimia ja puhelahjan. Kmicic asetti pistimen hänen kaulalleen ja käski häntä ilmoittamaan koko totuuden.
Vanki tunnusti silloin kuuluvansa Irlehornin rykmenttiin ja kertoi, että heillä oli tieto kuninkaan matkasta rakuunain joukossa, minkä vuoksi he hyökkäsivät rakuunain kimppuun Suchan luona, mutta vastarinta pakotti heidät vetäytymään Żywieciin, josta oli määräyksen mukaan mentävä Krakovaan.
— Eikö vuoristossa ole muita ruotsalaisten joukkoja — kysyi saksaksi
Kmicic kutkutellen pistimellä ratsumiehen kaulaa.
— Mahdollisesti jokunen! — vastasi ratsumies. — Kenraali Douglas on lähettänyt ratsumiesryhmiä, mutta ne vetäytyvät kaikki poispäin, sillä talonpojat hyökkäilevät solissa niiden kimppuun.