— Varovaisinta on ottaa ennakolta selvää! — sanoi kastellaani.

Tiesenhausen kääntyi kuninkaan puoleen:

— Sallikaa, teidän majesteettinne, minun mennä edeltäpäin Żywieciin ja todeta, että tämä ritari ja tuo ratsumies puhuvat totta!

— Sallikaa hänen mennä, teidän majesteettinne! — huudahti Kmicic.

— Menkää! — sanoi kuningas. — Mutta pian mekin tästä lähdemme. Alkaa paleltaa.

Tiesenhausen kannusti hevostaan, mutta kuninkaan seurue lähti etenemään hitaasti hänen jäljessään. Kuningas oli tullut hyvälle tuulelle ja sanoi Kmicicille:

— Teitä voi käyttää kuin haukkaa ruotsalaisten metsästykseen! Iskette ylhäältä päin!

— Niin on aina ollut! — sanoi Andrzej. — Kun teidän majesteettinne haluaa metsästää, niin haukka on aina valmiina!

— Kertokaa, miten otitte hänet kiinni!

— Se ei ollut vaikeata, teidän majesteettinne! Aina rykmentin kulkiessa laahustaa joku jäljempänä erillään, ja tämä oli melkein puoli virstaa jäljellä. Lähestyimme häntä. Hän luuli, että olimme heidän väkeään, eikä ollut varuillaan. Ennenkuin hän ennätti sen enempää ajatella, olin jo ottanut hänet kiinni ja tukkinut hänen suunsa, ettei huutaisi.