Mutta kun he näkivät piispat, paljastivat he päänsä. Monet polvistuivat lumeen.
Krakovan piispa kohotti kyyneleiset kasvonsa taivasta kohti:
— Siinä on Jumalan apu, siinä on kaitselmus, joka suojelee majesteettia.
Sitten hän kääntyi vuoristolaisten puoleen ja sanoi:
— Miehet, keitä te olette?
— Täkäläisiä! — vastattiin joukosta.
— Tiedättekö, ketä te autoitte?… Tässä on kuninkaanne ja hallitsijanne, jonka pelastitte!
Joukossa nousi huuto:
— Kuningas! Kuningas! Jeesus Maria, kuningas!
Uskolliset vuoristolaiset keräytyivät kuninkaan ympärille. Itkien he suutelivat hänen jalkojaan, hänen jalustimiaan ja hänen hevosensa kavioitakin.