— Teidän majesteettinne! — vastasi Babinicz nopeasti. — Yksi ainoa teidän sananne puhdistaa tuon lurjuksen paremmin kuin juhlallisimmatkaan vakuutukseni!
— Äänikin on sama! — sanoi nuori eversti yhä enemmän kummastuen. — Vain tuota arpea kasvoissa ei hänellä ollut.
— Hyvä herra! — sanoi siihen Kmicic. — Aatelismiehen ruumis on luettelo, johon milloin kukakin tekee sapelilla merkintöjä… Onpa täällä teidänkin muistiinpanonne, josta minut tunnette.
Näin sanoen hän kumartui ja näytti sormellaan yli paljaaksi ajellun päälaen kulkevaa valkeata arpea.
— Minun iskuni! - huudahti Wolodyjowski. Hän on Kmicic!
— Mutta minä sanon teille, että te ette tunne Kmiciciä! — sanoi kuningas.
— Kuinka niin, teidän majesteettinne?
— Te tunsitte suuren sotilaan ja väkivallan harjoittajan sekä Radziwillin rikostoverin… Mutta tässä seisoo Częstochowon Hektor, jota Jasna Góra lähinnä priori Kordeckia saa enimmän kiittää, tässä seisoo isänmaan puolustaja ja minun uskollinen palvelijani, joka on pannut henkensä alttiiksi puolestani ja pelastanut henkeni. Semmoinen on tuo uusi Kmicic… Oppikaa häntä tuntemaan ja rakastamaan, sillä hän ansaitsee sen!
Wolodyjowski alkoi kierrellä keltaisia viiksiään tietämättä mitä sanoisi, mutta kuningas lisäsi:
— Ja tietäkää, että hän ei ole tehnyt mitään lupauksia ruhtinas Boguslawille, vaan ensimmäiseksi ryhtynyt hänelle kostamaan, sillä hän otti hänet kiinni ja tahtoi antaa teidän käsiinne.