— Ja varoitti meitä ilmoittaen Vilnon vojevodan aikeet! — huudahti
Wolodyjowski. — Mikä enkeli onkaan teidät käännyttänyt?
— Syleilkää toisianne! — sanoi kuningas.
— Te olette aina minua miellyttänyt! — sanoi Kmicic.
He syleilivät toisiaan, ja kuningas katseli heitä hymyillen. Kmicic puolestaan syleili pientä ritaria niin voimakkaasti, että nosti hänet ilmaan kuin kissanpojan eikä pitkään aikaan päästänyt irti.
Tämän jälkeen kuningas lähti tavanmukaiseen neuvottelukokoukseen, ja ritarit jäivät kahden kesken.
— Tulkaa asuntooni! — sanoi Wolodyjowski. — Tapaatte siellä Skrzetuskit ja Zagloban, joista on hauska kuulla, mitä kuningas minulle teistä sanoi. Siellä on myös Charlamp.
Mutta Kmicic astui Wolodyjowskin luo hyvin levottoman näköisenä.
— Tapasitteko paljon väkeä ruhtinas Radziwillin luona? — kysyi hän.
— Vanhempia upseereita oli siellä vain Charlamp.
— En minä upseereista kysy!… Mutta oliko naisia?