— Kiven täytyy pudota sydämeltänne, sillä tästähän näkyy, että tyttö ei ole vaarassa! — huudahti Zagloba.
— Miksi ruhtinas sitten vei hänet sinne! — ärjäisi Kmicic.
— Teette viisaasti kysymällä minulta, — vastasi Zagloba, — sillä minä pääsen aivan heti perille siitä, minkä selvittämiseksi joku muu turhaan vaivaa päätään. Miksikö ruhtinas vei tytön? En kiellä sitä, että tyttö saattoi häntä miellyttää, mutta hän vei tytön pitääkseen häntä jonkinmoisena vakuutena, että Billewiczit, joita on paljon ja mahtavia, eivät ryhtyisi vihamielisiin tekoihin Radziwilleja vastaan.
— Se on mahdollista! — sanoi Charlamp. — Varmaa on, että hänen täytyy
Taurogissa pitää aisoissa himojaan eikä voi mennä ad extrema.
— Missä hän nyt on?
— Vojevoda otaksui Tykocinissa, että hän on Ruotsin kuninkaan luona Elbingissä, jonne hän aikoi mennä pyytämään apujoukkoja. Ainakaan hän ei ole Taurogissa, sillä siellä eivät lähetit ole häntä tavanneet.
Sitten Charlamp kääntyi Kmicicin puoleen:
— Jos tahdotte kuulla yksinkertaista soturia, niin sanon ajatukseni. Jos neiti Billewiczille on jotakin pahaa tapahtunut Taurogissa tahi ruhtinas on herättänyt hänessä lemmentunteen, niin ei teillä ole syytä sinne mennä. Mutta jos hän on ruhtinattaren suojassa ja lähtee hänen kanssaan Kuurinmaalle, niin hän on paremmassa turvassa kuin missään muualla, ettekä te löytäisi hänelle sopivampaa olinpaikkaa koko valtakunnasta, joka nyt on sodan jaloissa.
— Jos olette senlaatuinen mies kuin kerrotaan ja kuin itsekin luulen, — sanoi Skrzetuski, — niin ensin hankitte käsiinne Boguslawin ja sen jälkeen pääsette kaikkien toiveittenne perille.
— Missä hän on nyt? — kysyi Kmicic uudelleen Charlampilta.