Palveluspojat lopettelivat jo matkavarustusten laittelua ja aikoivat käydä makaamaan, kun joku kolkutti huoneen oveen. Otettuaan selvää pyrkijästä nuorukainen ilmoitti Kmicicille:
— Joku sotamies tahtoo ehdottomasti tavata teidän armoanne. Sanoo olevansa nimeltä Soroka.
— Päästäkää hänet heti sisälle! — huudahti Kmicic.
Ja odottamatta käskynsä täyttämistä hän riensi ovelle…
Soroka astui sisälle ja aikoi heittäytyä Kmicicin jalkain juureen, mutta muistaen sotilaskurin hän ojentautui suoraksi ja sanoi:
— Mitä käskette, herra eversti!
— Terve tuloa, rakas toveri! — sanoi Kmicic. — Luulin, että sinut oli surmattu Częstochowossa.
Hän syleili ja pudisteli Sorokaa. Vanha vääpeli alkoi syleillä herransa polvia.
— Mistä tulet? — kysyi Kmicic.
— Częstochowosta, teidän armonne!