SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Anusian lähdettyä viipyi Sapiehan armeija vielä viikon Bialassa. Kmicic tataarilaisineen lepäsi lähellä olevassa Rokitnon kylässä. Bialaan saapui myös sen isäntä, ruhtinas Michal Radziwill. Tämä mahtava mies ei missään suhteessa ollut birzeläisten sukulaistensa kaltainen. Kenties hän oli yhtä kunnianhimoinen, mutta eri uskoa, innokas isänmaanystävä ja laillisen kuninkaan puoluelainen sekä koko sydämestään Tyszowiecin konfederatsionin puolella. Hänen suuri rikkautensa oli tosin vähentynyt tuntuvasti viime sodassa, mutta oli vieläkin melkoinen, ja hetmanille hän toi tuntuvan avun.
Mutta ei vain hänen sotamiestensä lukumäärä ollut merkitsevä tekijä sodassa, vaan myöskin se seikka, että Radziwill oli noussut Radziwillia vastaan. Näin menettivät Boguslawin toimenpiteet viimeisenkin oikeellisuuden varjon ja esiintyivät selvänä petoksena.
Senvuoksi Sapieha otti ilomielin ruhtinaan vastaan leiriinsä. Nyt hän oli jo aivan varma siitä, että voittaa Boguslawin, sillä hänen sotavoimansakin — olivat suuremmat. Mutta tapansa mukaan hän teki suunnitelmiaan hätäilemättä ja kutsui tuon tuostakin upseerinsa neuvotteluun.
Näissä neuvotteluissa oli läsnä myös Kmicic. Siinä määrin hän vihasi Radziwillin nimeäkin, että nähdessään ensikerran ruhtinas Michalin vapisi vihastuksesta. Mutta ruhtinas Michal osasi voittaa ihmisiä puolelleen, ja kun hän sitäpaitsi äsken juuri oli kokenut kovia päiviä puolustaessaan valtakuntaa, mieltyi Andrzej häneen pian.
Mutta lopullisesti ruhtinas voitti Andrzejn sydämen neuvoillaan. Hän nimittäin neuvoi viivyttelemättä hyökkäämään Boguslawia vastaan, olemaan antautumatta mihinkään neuvotteluihin ja ahdistamaan häntä yhtä mittaa antamatta hänelle hetkeksikään hengähtämisen aikaa. Siten menetellen saataisiin voitto pian ja varmasti.
Samaa mieltä oli Kmicic, joka jo kolmatta päivää taisteli omavaltaista luonnettaan vastaan, ettei lähtisi käskyä odottamatta eteenpäin.
Mutta Sapieha päätti odottaa varmempia tietoja, ja hänellä oli siihen syynsä. Boguslawin retki Podlasieen saattoi olla vain sotajuoni, jonka tarkoituksena oli estää Sapiehaa yhtymästä kuninkaan joukkoihin. Siinä tapauksessa Boguslaw vetäytyy poispäin Sapiehan tieltä eikä antaudu taisteluun, mutta Kaarle Kustaa ja vaaliruhtinas hyökkäävät samaan aikaan Czarnieckin kimppuun, lyövät hänet ylivoimallansa ja menevät itse kuningasta vastaan sekä tukahduttavat sen vapausliikkeen, jonka Częstochowon loistava esimerkki sai alkamaan. Sapieha ei ollut vain sotapäällikkö, vaan myös valtiomies. Hän esitti mielipiteensä niin vakuuttavasti, että Kmicickin sydämessään myönsi ne oikeiksi. Lähinnä oli tiedettävä, mihin oli ryhdyttävä. Jos Boguslawin retki osoittautuisi vain valehyökkäykseksi, niin riitti häntä vastaan muutama rykmentti, ja oli mentävä pikimmiten Czarnieckin avuksi vihollisen pääjoukkoa vastaan. Muutamia rykmenttejä saattoi hetmani huoletta luovuttaa, sillä kaikki hänen joukkonsa eivät olleetkaan Bialassa. Niinpä nuori herra Krzysztof Sapieha majaili kahden kevyen ratsuväkirykmentin ja yhden jalkaväkirykmentin kanssa Jaworowossa, Horotkiewicz kierteli Tykocinin läheisyydessä mukanaan rakuunoita ja vapaaehtoisia, jotapaitsi Bialystokissa oli kenttäjoukkoja.
Nämä joukot riittivät pidättämään Boguslawia etenemästä. Hetmani lähetti sanansaattajia joka suunnalle ja odotti tietoja. Sanomia tulikin, mutta ne hämmästyttivät kuin ukkosen isku, varsinkin kun omituinen sattuma teki, että ne tulivat kaikki samana iltana.
Bialan linnassa oli parhaillaan sotaneuvottelu, kun sisään astui päivystävä upseeri ja antoi hetmanille kirjeen.