— Hän kostaa aivan varmasti!
— Me kostamme sitä ennen!
— Kun kerran hetmani takaa hänen puolestaan, niin asia on sillä tavalla!
— Niin se oli! — sanoi hetmani.
Eipä paljon puuttunut, ettei juotu Kmicicin maljaa. Mutta kuului varsin kiihkeitä ääniä toiseenkin suuntaan, varsinkin entisten Radziwillin upseerien joukosta. Sen kuultuaan hetmani sanoi:
— Tiedättekö, miksi tuo Kmicic johtui mieleeni? Kuninkaan lähettämä sanantuoja Babinicz on hyvin paljon hänen näköisensä. Itsekin ensi hetkessä erehdyin.
Tässä Sapieha otti ankaramman muodon ja alkoi puhua painokkaammin:
— Vaikkapa tänne olisi tullut itse Kmicic, niin koska hän on kääntynyt ja harvinaisella urheudella puolustanut pyhää paikkaa, minä suojelisin häntä hetmaninvallallani. Huomautan siis teille, hyvät herrat, että tuon lähettilään saapuminen ei saa aiheuttaa minkäänlaista epäjärjestystä. Pyydän muistamaan, että hän täällä edustaa kuningasta ja kaania. Erityisesti huomautan tästä nostoväen herroja ratsumestareita, sillä siellä on kuri höllin!
Kun Sapieha puhui tässä äänilajissa, ei tavallisesti kukaan muu kuin Zagloba uskaltanut mitään mukista. Niinpä istuivat nytkin kaikki aivan hiljaa. Mutta kun hetmanin kasvot kirkastuivat, niin muutkin taas ilostuivat. Pikarit kiersivät ahkeraan, ilo nousi ylimmilleen ja koko kaupunki kajahteli riemuhuudoista aamuun asti.
Seuraavana aamuna Sapieha lähetti Anusian Grodnoon, josta Chowańskin joukko oli vetäytynyt jo kauan sitten pois ja jossa nyt isännöivät oman maan miehet.