— Vaaliruhtinas kaikkine sotavoimineen on puolellamme.
— Se on hyvä. Sittenhän ei minun tarvitse kaukaa etsiä häntä. Minä nimittäin tahdon kysyä häneltä, millä oikeudella hän lähettää sotajoukon valtioomme, jolle hän vasallina on velvollinen olemaan uskollinen.
— Voimakkaamman oikeudella.
— Kenties Preussissa on sellainen oikeus olemassa, mutta ei meillä.
Muuten, jos olette voimakkaammat, niin ryhtykää taisteluun.
— Jo kauan sitten olisi ruhtinas käynyt kimppuunne, jollei hänestä olisi vastenmielistä veljesveren vuodattaminen.
— Lienee ensimmäinen kerta, kun hänestä se on vastenmielistä!
— Ruhtinas ihmettelee sitä, että Sapiehat niin vihaavat Radziwilleja ja että te ette epäröi yksityisen koston takia vuodattaa isänmaan verta.
— Hyi! — huudahti Kmicic, joka hetmanin tuolin takana oli seurannut keskustelua.
Sakowicz mitteli häntä kiireestä kantapäähän uhmailevin katsein, mutta luki Kmicicin silmistä sellaisen vastauksen, että katsoi parhaaksi kääntää katseensa alas.
Hetmani rypisti kulmakarvojaan — Te erehdytte. Minä en vihaa Radziwilleja, vaan pettureita. Paras todistus siitä on, että omassa leirissäni on ruhtinas Radziwill. Sanokaa, mitä te tahdotte?