— Herrani Birzen ja Dubinkin ruhtinas, Liettuan suuriruhtinaskunnan tallimestari ja hänen ruhtinaallisen korkeutensa vaaliruhtinaan sotajoukkojen ylipäällikkö, — sanoi Sakowicz, — lähettää minun kauttani teidän ylhäisyydellenne tervehdyksen ja kysyy vointianne.
— Pyydän teitä kiittämään ruhtinasta ja kertomaan nähneenne minut terveenä.
— Minulla on tässä kirjekin teidän ylhäisyydellenne
Sapieha otti kirjeen, avasi sen jokseenkin välinpitämättömästi, luki ja sanoi:
— Sääli on hukata aikaa… En oikein saa selvää, mitä ruhtinas tarkoittaa… Antaudutteko vai tahdotteko koettaa onneanne?
— Antaudummeko me? Luulisin, että ruhtinas tuossa kirjeessä juuri ehdottaa teidän ylhäisyydellenne, että te antautuisitte. Ainakin minun saamani ohjeet…
Sapieha keskeytti.
— Ohjeistanne puhumme myöhemmin. Herra Sakowicz! Olemme ajaneet teitä kuin metsäkoirat jänistä. Oletteko koskaan kuullut, että jänis ehdottaa koirille antautumista?
— Olemme saaneet lisäjoukkoja.
— Kyritzin kahdeksansadan miehen kanssa. Muut ovat aivan uuvuksissa.