— Älkää kehuko voitoillanne, sillä minun etujoukkoni, joita johti tämä täällä läsnä oleva herra Babinicz, ajoi teitä taaksepäin kolmekymmentä penikulmaa tuottaen teille suurta vahinkoa. Teidän sotajoukkonne on nälkiintynyt, ettekä tiedä, mihin menisitte. Minun sotajoukkoni näitte itse ja voitte tehdä vertailuja. Mitä tuohon neitiin tulee, niin hänen holhoojansa en ole minä, vaan herra Zamoyski ja ruhtinatar Grzyzelda Wisniowiecki, joten ruhtinas joutuu näille vastaamaan mahdollisista edesottamisistaan. Sanokaa, mitä teillä vielä on sanottavaa, mutta puhukaa viisaasti, muuten käsken herra Babiniczin heti hyökkäämään!
Vastauksen asemesta Sakowicz kääntyi Kmicicin puoleen:
— Te siis meitä niin ahdistelitte matkalla? Näytte oppineen Kmiciciltä rosvon tavat.
— Katsokaa omasta nahastanne, olenko hyvin oppinut!
Hetmanin kulmakarvat rypistyivät taas.
— Asianne on lopussa! — sanoi hän Sakowiczille. — Voitte lähteä.
— Antakaa, teidän ylhäisyytenne, minulle edes kirje vietäväksi ruhtinaalle.
— Hyvä on. Odottakaa kirjettä herra Oskierkan luona!
Oskierka saattoi heti pois Sakowiczin, jolle hetmani jäähyväisiksi viittasi kädellään. Sitten Sapieha kääntyi Andrzejn puoleen:
— Miksi sanoitte, »voi hirveätä», kun oli puhe tuosta vangitusta miehestä? — kysyi hän katsoen ankarasti Kmicicin silmiin. — Onko viha siinä määrin tukahduttanut teissä omantunnon äänen, että todellakin lähetitte salamurhaajan ruhtinaan luo?