— Itseni.
— Ah, onko hän sellainen miles praeciosus?… Te maksatte runsaasti, mutta varokaa tuhlaamasta liikaa, sillä ehkäpä tahdotte vielä jonkun muunkin lunastaa minulta.
Kmicic astui askelen lähemmäksi ja kalpeni niin peloittavasti, että ruhtinas vilkaisi oveen ja rohkeudestaan huolimatta muutti puheenainetta.
— Herra Sapieha ei suostu tämmöiseen sopimukseen, — sanoi hän. — Minulle se olisi hyvä kauppa, mutta olen ruhtinassanallani taannut loukkaamattomuutenne.
— Kirjoitan tuon sotamiehen mukana herra hetmanille, että olen jäänyt vapaaehtoisesti.
— Mutta hän vaatii minua lähettämään teidät takaisin vasten tahtoanne.
Olette tehnyt hänelle suuria palveluksia… Eikä hän päästä tänne
Sakowiczia, mutta minä pidän Sakowiczia arvokkaampana kuin teitä.
— Vapauttakaa sitten tuo sotamies ilman korvausta, ja minä annan kunniasanani, että tulen mihin käskette.
— Huomenna kenties kaadun. En minä tee sopimuksia huomispäivän varalle.
— Pyydän teidän ylhäisyyttänne! Tuon miehen takia minä…
— Mitä?