— Minä.
— Kuinka ette pelännyt tulla tänne? Ehkä luotitte sukulaisuuteemme?… Meillähän on keskenämme selvitettäviä asioita… Voin antaa vaikka nylkeä nahan teiltä.
— Voitte, teidän ylhäisyytenne.
— Teillä on turvakirja, se on totta. Ymmärrän nyt, miksi herra Sapieha sitä tahtoi… Mutta te olette uhannut henkeäni… Siellä on Sakowicz vankina, mutta… herra vojevodalla ei ole mitään oikeuksia Sakowicziin nähden, kun minulla taas on teihin…
— Tulin esittämään erään pyynnön teidän ylhäisyydellenne.
— Olkaa hyvä! Voitte uskoa, että teen teidän tähtenne mitä hyvänsä.
Mikä pyyntö se on?
— Täällä on vangittuna muuan sotamies, yksi niitä, jotka auttoivat minua ottamaan kiinni teidän ylhäisyytenne. Minä käskin, hän toimi sokeana välikappaleenani. Pyydän vapauttamaan tämän sotamiehen.
Boguslaw mietti.
— En pyydä teidän ylhäisyydeltänne sitä ilmaiseksi, — sanoi Kmicic.
— Mitä annatte hänestä?