— Jos teidän ylhäisyytenne vapauttaa tuon vanhan sotamiehen… niin… minä… olen valmis lankeamaan… teidän ylhäisyytenne… jalkoihin.

Tyytyväisyys välähti Boguslawin silmissä. Hän oli nöyryyttänyt vihamiehen, saanut ylpeän selän köyristymään. Hänen vihan- ja kostonhimonsa ei olisi voinut saada parempaa tyydytystä.

Kmicic seisoi hänen edessään tukka hajallaan ja vavisten. Mahdotonta oli tietää, syöksyykö, hän hetken kuluttua ruhtinaan jalkoihin vai tarttuuko rintaan.

Pitäen häntä silmällä koko ajan Boguslaw sanoi:

— Todistajien läsnä ollessa! Miesten kuullen! Ja kääntyen oveen päin hän huusi:

— Tulkaa!

Ovi avautui, ja sisälle astui muutamia hovimiehiä, puolalaisia ja muukalaisia. Sitten tuli sisään upseereita.

— Hyvät herrat! — sanoi ruhtinas — Tämä herra Kmicic, herra Sapiehan lähettiläs, pyytää minulta armonosoitusta ja tahtoo, että te kaikki olisitte todistajina!

Kmicic huojui kuin juopunut, voihkaisi ja lankesi Boguslawin jalkain juureen.

Mutta ruhtinas ojensi tahallaan jalkojaan, niin että ritarin otsa kosketti ruhtinaan saappaan kärkeä.