— Lyö!
— Ruhtinaan luo! — Seis!
Mellakassa jokin sapeli katkaisi Kmicicin siteen. Hän hyppäsi heti toisen selkään niistä hevosista, jotka oli varattu Sorokan teloittamista varten, ja huusi nyt ratsun selästä:
— Minun jäljessäni hetmanin luo!
— Tulen! — huusi Glowbicz. — Eläköön kuningas!
— Eläköön! — vastasi viisikymmentä ääntä, ja viisikymmentä sapelia välähti yht'aikaa ilmassa.
— Soroka hevosen selkään! — komensi Kmicic. Oli semmoisiakin, jotka tahtoivat panna vastaan, mutta nähdessään paljastetut sapelit he vaikenivat. Yksi kuitenkin käänsi hevosensa ympäri ja katosi hetken kuluttua. Tulisoihdut sammuivat. Pimeys vallitsi ympärillä.
— Minun jäljessäni! - kuului Kmicicin ääni. Ja miesjoukko lähti järjestymättä liikkeelle, mutta muodosti sitten pitkän rivin.
Jonkin matkan päässä he kohtasivat etuvartijat.
Kuului huuto: