— Sotilaat! — huudahti Andrzej — Ruhtinas Boguslaw on petturi kuninkaan ja isänmaan edessä! Teidät on saarrettu ja hakataan huomenna kuoliaiksi! Te palvelette petturia! Kannatte asetta isänmaata vastaan! Mutta ken jättää palveluksensa ja luopuu petturista, sille lupaan hetmanin ja kuninkaan anteeksiannon!… Valitkaa! Kuolema ja häpeä tahi palkinto huomenna! Palkkaa maksan dukaatin, kaksi dukaattia joka miehelle! Valitkaa! Ei teidän, kelpo soturien, sovi palvella petturia! Eläköön kuningas! Eläköön Liettuan suurhetmani!
Syntyi suuri huuto ja rivit hajosivat. Monet äänet huusivat:
— Eläköön kuningas!
— Riittää jo tätä palvelusta!
— Kuolema petturille!
— Seis! Seis! — huusivat toiset äänet.
— Huomenna kuolette häpeällä! — karjui Kmicic.
— Tataarilaiset ovat Suchowolossa!
— Ruhtinas on petturi!
— Taistelemme kuningasta vastaan!