— Pakeni.
Kmicic oli vähän aikaa vaiti ja sanoi:
— Vaikeata on vielä vetää vertoja hänelle. Hän pudotti minut yhdellä iskulla satulasta. Onneksi teräksinen kasvojen suojus oli niin luja, että se pelasti henkeni… No, etsin hänet käsiini vaikkapa maailman ääristä.
Mutta hetmani sanoi antaen hänelle kirjeen:
— Katsokaa, millaisen sanoman olen saanut taistelun jälkeen!
Kmicic luki seuraavat sanat:
»Ruotsin kuningas on lähtenyt liikkeelle Elbingenistä ja menee Zamośćieen sekä sieltä Lembergiin meidän kuningastamme vastaan. Tulkaa kaikkine sotavoiminenne pelastamaan kuningasta ja isänmaata, sillä yksin en kestä. — Czarniecki.»
Syntyi vähäksi aikaa äänettömyys.
— Lähdettekö kanssamme vai menettekö tataarilaistenne kanssa Taurogiin? — kysyi hetmani.
Kmicic sulki silmänsä. Hän muisti, mitä isä Kordecki oli hänelle aikoinaan puhunut ja vastasi: