— Kelpo mies ruotsalaisista, sillä hän on avannut heille ovet selko selälleen.
— Te ette nähtävästi kuulu hänen kannattajiinsa?
Kmicic huomasi, että vieras hyväntahtoisilla kysymyksillään tutki häntä.
— Mitäpä minä! — sanoi hän. — Pohtikoot muut näitä asioita… Minä vain pelkään, että ruotsalaiset väkisin ottavat hevoseni.
— Silloin olisi pitänyt myydä ne pois. Podlasiessakin kuuluu olevan joukkoja, jotka kapinoivat hetmania vastaan ja joilla varmaankin on hevosista puute.
— Sitä minä en tiedä, sillä en ole ollut heidän luonaan, vaikka muuan matkustava herra antoi minulle kirjeen vietäväksi tilaisuuden sattuessa eräälle heidän päälliköistään.
— Kuinka tuo matkustava herra saattoi antaa teille kirjeen, kun ette ole menossa Podlasieen?
— Szczuczynissa on yksi liittoutuneitten joukko, ja herra sanoi minulle: joko annat itse perille tahi saat tilaisuuden toimittaa sen sielläpäin liikkuessasi.
— Sattuu niin hyvin, että minä olen menossa Szczuczyniin.
— Oletteko te myös ruotsalaisia paossa? Vastauksen asemesta vieras katsoi Kmiciciä ja kysyi tyynesti: