Ja niin alkoi vanha veri kuohahdella, että Oleńkan täytyi ruveta miestä rauhoittelemaan. Tytöllä oli häneen suuri vaikutusvalta, ja hän sai hänet tyyntymään selittämällä, että heidän onnistuakseen täytyi toimia erittäin salaisesti eikä antaa ruhtinaan saada vihiä heidän aikeistaan.
Laadittiin sellainen suunnitelma, että, miekankantaja lähettäisi ensin luotettavan rengin viemään kirjeitä kaikille voudeille, jotta nämä heti kokoaisivat ja asestaisivat kaikki hänen ja muiden Billewiczien kyläin talonpojat. Sitten olisi kuuden luotettavan palvelijan lähdettävä Billewiczeen muka noutamaan rahoja ja hopeaa sisältäviä, kätkössä olevia ruukkuja, mutta jäätäväkin Girlakolin metsään ja odotettava siellä isäntäväkeään varattuaan hevoset ja muonaa. Miekankantaja ja neiti Billewicz lähtisivät Taurogista reellä kahden palvelijan kanssa muka vain lähellä olevaan Kuczukin taloon, jossa he toisinaan olivat olleet yötäkin, minkä vuoksi heidän lähtönsä ei pariin kolmeen päivään herättäisi huomiota. Mutta he nousisivatkin ratsujen selkään ja poistuisivat hyvää vauhtia ja olisivat pian aseellisen joukon keskuudessa salojen suojassa. Onnistumisen toiveita vahvisti sekin, että ruhtinas Boguslaw oli poissa.
Miekankantaja ryhtyi sangen toimeliaasti valmistuksiin. Jo seuraavana päivänä lähti renkipoika viemään kirjeitä. Kolmantena päivänä miekankantaja puhui Patersonille laajasti maahan kaivetuista rahoistaan, joita hänen kertomansa mukaan oli yli sata tuhatta ja jotka olisi siirrettävä Taurogiin parempaan turvaan. Paterson uskoi muitta mutkitta, koska miekankantajaa yleensä pidettiin sangen varakkaana, jota hän olikin.
— Tuotakoon ne ensi tilassa! — sanoi skotlantilainen. — Jos tarvitaan, niin annan siihen sotamiehiäkin käytettäväksi.
— Mitä harvemmat tietävät rahaa kuljetettavan, sitä parempi, — sanoi miekankantaja. — Palvelijani ovat luotettavia, ja ruukut käsken peittämään hampulla, sillä sitä viedään usein meidän seuduiltamme Preussiin, tahi panen peitteeksi kimpiä; niitä ei kenenkään mieli tee.
— Mieluummin kimpiä, — sanoi Paterson, — sillä hampun läpi voi pistää sapelin tahi keihään tutkimistarkoituksessa. Rahat voitte parhaiten antaa ruhtinaan huostaan kuittia vastaan. Tiedän hänen olevan rahan tarpeessa, kun saatavien periminen käy hitaasti.
— Kaikki omaisuuteni on ruhtinaan käytettävissä, — sanoi miekankantaja.
Siihen keskustelu päättyi, ja kaikki näytti sujuvan hyvin. Palvelijat lähtivät heti matkaan, ja miekankantajan piti lähteä yhdessä Oleńkan kanssa seuraavana päivänä.
Mutta illalla tuli äkkiä Boguslaw kotiin mukanaan kaksi rykmenttiä preussilaista ratsuväkeä. Hänen asiansa eivät mahtaneet olla loistavalla kannalla, sillä hän oli vihainen ja tuskastunut.
Vielä samana päivänä hän piti neuvottelukokouksen, johon ottivat osaa vaaliruhtinaan valtuutettu, kreivi Seidewitz, Paterson, Sakowicz ja ratsuväen eversti Kyritz. Neuvottelua kesti kello kolmeen asti yöllä, ja kysymyksessä oli retki Podlasieen Sapiehaa vastaan.