— Mitä luulette? — kysyi hetmani. — Pääsevätkö tataarilaiset joen yli?
— Tataarilaiset pääsevät yli, mutta Kmicic on hukassa! — vastasi
Wolodyjowski.
— Hyväinen aika! — huudahti äkkiä hetmani. — Jos tuo Kmicic vain olisi oikein osannut järjestää asiansa, niin hän olisi voittanut taistelun sen sijaan että hän nyt tuhoutuu.
Wolodyjowski ei vastannut mitään, mutta ajatteli mielessään:
— Joko ei olisi pitänyt lähettää yhtään rykmenttiä joen yli tahi sitten kerrassaan viisi.
Hetmani seurasi jonkin aikaa kaukoputkellaan Kmicicin hurjaa taistelua joen toisella puolen. Pieni ritari ei lopulta voinut hillitä itseään, lähestyi hetmania ja nostaen sapelin kärjen ylöspäin sanoi:
— Teidän ylhäisyytenne! Jos saisin käskyn, olisin valmis vielä koettamaan ylimenoa tuosta kahluupaikasta.
— Pysykää paikoillanne! — sanoi hetmani jokseenkin terävästi. — Riittää jo, kun nuo tuolla tuhoutuvat.
— Ne ovat jo tuhon omat! — vastasi Wolodyjowski.
Todellakin huudot toisella rannalla kävivät yhä voimakkaammiksi.
Ilmeisesti Kmicic pyrki palaamaan joen luo.