Alkoi hirveä taistelu vain sapeleilla ja miekoilla, sillä ei kukaan ennättänyt ampua. Silmänräpäyksessä ruotsalaiset ratsumiehet tungettiin laipiota vasten, joka rytisten kaatui, ja heitä iskettiin niin hurjasti, että he joutuivat epäjärjestykseen. Kahdesti he koettivat yhtyä, ja kahdesti heidät erotettiin eri ryhmiksi, jotka vuorostaan jakaantuivat vielä pienempiin ja lopulta hajosivat kuin akanat tuuleen.
Äkkiä alkoi kuulua epätoivoisia huutoja:
— Kuningas! Kuningas! Pelastakaa kuningas! Kaarle Kustaa oli heti taistelun alkaessa juossut ulos ovesta pistoli kädessä, hypännyt hevosen selkään, jota ratsumies oven edustalla piteli, ratsasti nyt yli kaatuneen aidan ja yhtyi ratsumiesjoukkoon, joka piti puoliaan talon piirittänyttä puolalaisjoukkoa vastaan.
— Eteenpäin! — huudahti Kaarle Kustaa.
Ja kaadettuaan yhdellä miekan iskulla maahan puolalaisen ritarin, joka oli nostanut sapelinsa iskeäkseen häntä, hän yhdellä hyppäyksellä pääsi pois taistelun telmeestä. Hänen jäljessään syöksyvät ruotsalaiset ratsumiehet katkaisivat puolalaisten rivin ja lähtivät kiitämään täyttä laukkaa niinkuin hirvilauma, jota koirat ajavat.
Puolalaiset ratsumiehet käänsivät ratsunsa heidän jälkeensä ja takaa-ajo alkoi. Pakenijat ja takaa-ajajat joutuivat maantielle, joka vie Rudnikista Bojanowkoon. Heidät nähtiin etupihalta, jossa päätaistelu oli parhaillaan käynnissä, ja kuului huutoja:
— Kuningas! Kuningas! Pelastakaa kuningas! Noin kahtatoista ruotsalaista ajoi takaa lähes kolmekymmentä puolalaista, Roch Kowalski etunenässä.
Poika, jonka oli määrä näyttää Rochille kuningas, oli häipynyt jonnekin, mutta Roch tunsi Kaarle Kustaan itsekin punaisesta nauhasta. Hän ajatteli nyt hetkensä tulleen, kumartui eteenpäin satulassa, kannusti hevostaan ja lähti kiitämään huimaa vauhtia eteenpäin.
Puolalaisten kevyemmät ja nopeammat hevoset saivat välimatkan heidän ja ruotsalaisten välillä yhä lyhenemään. Verraten pian saavutti Roch ensimmäisen uhrinsa, nousi seisomaan jalustimien varaan ja löi kauhealla iskulla ruotsalaisen käden poikki, niin että lapaluu irtaantui. Pysähtymättä hän sitten kiiti eteenpäin silmät kuninkaaseen suunnattuina.
Roch sivuutti miehet ja hevoset antautumatta taisteluun, jotta vain voittaisi aikaa. Hän alkoikin päästä yhä lähemmäksi Kaarle Kustaata. Vain kaksi ratsumiestä oli enää heidän välillään muutaman askelen päässä toisistaan.