Joán vastasi liikahtamatta:
»Voin jättää koulun nyt kohta.»
Herra Dupierre melkein hätkähti — joko sitten sulasta hämmästyksestä taikka ilosta — ja sanoi:
»Rakas nuorimies… ymmärrättehän että…»
Mutta laskelmien äkkiä käydessä ristiin (Aponyin suku oli laitoksen tukipylväitä, ja herra Dupierre sai kiittää erästä Aponyita unkarilaisesta ritarimerkistään) hän sanoi:
»Minne aiotte mennä?»
Joán vastasi kuten äsken:
»Professori Legat’lla on oppilaita asumassa luonaan.»
Hän nousi — hän muistutti jollakin tavoin tinasotilasta, joka koettaa liikkua:
»Lähden siis tänä iltana.»