»Sinne, minne Aasia minut lähettää.»
Niinkuin jokin, joka katkeaa, jonka kirves katkaisee, putosi Joán intialaisen ruumista vastaan ja alkoi yht'äkkiä nyyhkyttää — aivan kuin olisi nyyhkyttänyt tyhjiin koko elämänsä.
Intialainen siveli käsillään hänen hiuksiaan.
»Joán, miksikä sinä itket?» sanoi hän. »Kaikki tämä tehdään kerran autioksi.»
Joán ei häntä kuullut. Bulevardien valo ympäröi heitä.
* * * * *
Joánilla oli tunti professori Legat’n luona.
Vanha mies oli vaipunut kuuntelemaan. Paksu ja harmaa tukka oli painunut hänen otsalleen kuin varjostin.
Sitten hän kohotti päätään, nopeasti kuten tapansa oli.
»Sinä kerrot tänään niin paljon viulullesi, Joán» sanoi hän.