»Kuinka niin, mestari?»
»Sinä uskot sille niin paljon tuskaa…»
Herra Legat katseli häntä.
»Mutta… minä en oikein ymmärrä tuskaasi. — Se on niin erikoista, tuo sinun tuskasi.»
Herra Legat nousi.
»Mutta se johtunee siitä, että minä olen ranskalainen, ja sinä» — hän nauroi hiukan — »epätoivoinen kuin unkarilainen».
»Minä en ole unkarilainen», sanoi Joán.
Herra Legat hymähti:
»Mitä sitten olisit? — No niin, soita eteenpäin.»
Mutta Joán jäi seisomaan, liikkumattomana, mykkä käyrä kädessään.