»Jean…»
Mutta Jean Roy jatkoi:
»Niin vähän vakavaa on siinä maassa ajateltavana…»
Henry Collyett käänsi kasvonsa madame de Steiniä kohden ja herkesi samassa nauramasta.
»Onko niin», sanoi hän; »minä taas olen kuullut, että on esiinnyttävä
Kööpenhaminassa juuri ennen Amerikkaa».
»Siinähän on preussilaisia», sanoi ministeri ja kumartui Jean Royta päin, osoittaen pilakuvaa, jossa rivi miehiä, samanlaisin askelin ja samanlaisissa puvuissa, selät ja parrat samanlaisina, marssi esiin aivan kuin kuulumattoman komennuksen mukaan.
Pohjoissaksalainen sellonsoittaja nauroi piirustusta, jonka nimenä oli »Bach-intoilu» ja jossa rivi töllisteleviä herrasmiehiä taputti käsiään herra Borwickille, joka soitti niin taivaallisesti, etteivät hänen sormensa kajonneetkaan koskettimiin.
Mutta Jean Roy sanoi:
»Itse asiassa minä ihailen saksalaisia.»
»Mutta ette sokeasti», sanoi ministeri ja hymyili.