»Kuinka merkillisesti ne haihtuvat», sanoi austraalialainen ja seurasi kehiä silmillään.
»Niin.»
»Olen usein koettanut», sanoi Henry, »muodostaa ne sellaisiksi kuin tahdon. Mutta siihen en kuitenkaan pysty.»
Joánin silmät seurasivat savua.
»Ehkä herra Jens Lund pystyy», sanoi hän.
Mutta Henry Collyett nauroi ja sanoi.
»Ei kai hän sentään osaa mitä hyvänsä, piru vie.»
He erosivat, ja Joán meni omaan osastoonsa. Hän sytytti molemmat vahakynttilät, jotka hänellä aina oli matkoillaan mukana, ja asetti ne pöydälle kahteen pieneen jalustaan. Sitten hän sammutti sähkölampun ja meni levolle.
Hän oli maannut kauan, enemmän kuin kaksi tuntia, kun oveen koputettiin.
Tulija oli austraalialainen.