»Minä olen puheenjohtaja», sanoi äkkiä eräs aivan nuori tyttö, joka astui esille keskikokoisen miehen takaa, samalla kuin kaikki veri valahti hänen valkeille kasvoilleen. »Ja tässä on isäni.»
II
1.
Joán jäi, hiukan hämmentyneenä, seisomaan vaunun astuimelle.
Sitten hän sanoi ja alkoi äkkiä nauraa, katsellessaan noita pieniä kasvoja, jotka punastuneinakin kävivät vielä punaisemmiksi:
»Te olette nuori, neiti.»
Keskikokoinen isä sanoi:
»Niin hän on, mutta jonkun on kai uskallettava… ja tyttäreni uskalsi.»
He alkoivat kulkea asemasiltaa pitkin. Nuori tyttö siirtyi isänsä toiselle puolelle. Kaikki tervehtivät, mutta tuo keskikokoinen ja tanakka mies vain nyökäytti päätään vastaukseksi.
»Mutta niinhän se on», sanoi hän, »että olosuhteet ovat pienet».