Eivätkä kasvot värähtäneet.
»Nukkuuko äiti?»
Ja äkkiä hän päästi kädet eikä voinut huutaa, mutta juoksi, käsivarret ojolla, Anen perässä ja kaatui portaissa ja jäi makaamaan, kun taas Ane juoksi samaa vauhtia pihan poikki.
»Herra, herra!»
Hän heilutti käsivarsiaan aivan kuin ne olisivat olleet pyöriä — juoksi hevosten ohi, jotka karkasivat pystyyn ja riuhtautuivat irti Josefin käsistä.
»Herra, herra!» huusi hän.
»Mitä on tapahtunut, mitä on tapahtunut?» huusi Josef. »Kirottu haaska, mitä on tapahtunut?» huusi hän ja viskasi unkarilaisten haukkumasanojen tulvan Anen jälkeen, joka huusi:
»Herra, herra…»
»Tanskalaistamme», huusi Josef, joka rimpuili hevosten kanssa, samalla kuin puoliarabialaiset juoksijat laukkasivat sisälle talliin, loistavat ruumiit vavahdellen, ja piiloutuivat, värisevät kuonot vaahdossa, kiinteästi toisiinsa painautuneina ja vapisten, pilttuiden hämärään.
Miss Teker riensi alas portaita, eteishalliin, tukka oli valtoimena, ja hän piti kädessään hiusharjaa, viskasi sen luotaan ja huusi: