»Niin olemme.»
Ja äkkiä Joán ojensi kätensä ja painoi pianon koskettimia:
»Ma Vejlessä synnyin, on kotini siellä…»
»Voi, osaatteko te laulujamme, sehän on ihanaa…»
Joánin kädet putosivat koskettimilta.
»Äiti lauloi sitä», sanoi hän.
Gerda oli noussut.
»Ane seurasi äitiä sinne», sanoi Joán.
»Isänmaahanne.»
Joán istui äänettömänä.