»Unkariin», sanoi Gerda ja puhui matalalla äänellä kuin Joánkin.
»Siellähän on niin kaunista, Unkarissa. Eräs serkkuni on ollut
Unkarissa.»
Joán oli siirtynyt pianotuolille.
»Mitä te kaikkein mieluimmin tahtoisitte nähdä?» sanoi hän.
»Mieluimmin?» Gerda kertasi sanan hyvin hitaasti, ja halki hiljaa laskeutuvan hämärän näki Joán hänen liian suuret silmänsä, jotka aivan kuin harhailivat pitkin huonetta. »Mieluimmin vuoret.»
Joán sanoi:
»Minun kotini likellä on vuoria.»
»Onko?»
Sitä tuskin kuului.
Joán kääntyi pianotuolilla.
»Ja kun te siis ette ole Vejlessä tai Kööpenhaminassa, istutte kai täällä?»