Gerda ei vastannut, keräili vain teekaluja.
»Enkö sytytä lamppua?»
»Voi älkää, istun niin mielelläni hämärässä. Hämärä on pitkä Tanskassa.»
»Niin on. Voi, se on minusta päivän paras aika.»
Ja hän nauroi jälleen.
»Sillä silloinhan ei ole tarvis mitään tehdä.»
»Mitä teillä oikein on tekemistä, neiti Gerda?»
»Minullako, kreivi Ujházy» — ja hän nauroi nimeä, jota ei osannut ääntää.
»Ujházy», oikaisi Joán.
»Ujházy», tavaili Gerda.