»Mitä sinun katseesi oikein hakee, Maria?» oli isä kysynyt.
»Kotia.»
Ei, ei, hän ei niitä löytänyt… kuinka ne kuuluivatkaan:
Ritari herra Aage…
Ratsasti herra Aage…
Mutta pikku neiti kai ne tiesi. Luonnollisesti hän ne tiesi.
Joán nousi ja koputti oveen, ennenkuin hän sen avasi. Sisimmässä huoneessa seisoi eräs naishenkilö, lampun alla. Nainen kääntyi, hänen kasvonsa olivat luisevat:
»Suokaa anteeksi», sanoi Joán, »mutta eikö neiti ole täällä?»
»Kyllä kutsun», vastasi nainen ja siirsi luisevaa ruumistaan.
»Voi, neiti», sanoi Joán, kun Gerda tuli sisään
— Gerda jätti oven auki, niin että lamppujen valo lankesi soittokoneeseen—, »tulin tässä ajatelleeksi erästä säveltä… mutta en saa kiinni sanoista».