Joán jatkoi soittamistaan, samalla kuin Gerda-neiti saneli, puolittain laulamalla.
Niin kihlas kauniin Elsen hän kultasormuksin. Kuu vieri, haudattihin mies mustiin multihin.
Tuokion oli äänetöntä. Sitten sanoi Gerda-neiti:
»Se on surullinen laulu.»
»Niin on», sanoi Joán.
Hänen kätensä lepäsivät vielä koskettimilla. Jalankulkijoiden askelet kaikuivat tieltä.
»Kuinka täällä on hiljaista», sanoi Joán.
»Niin.»
Joán soitti jälleen.
»Tätä minun äitini lauloi usein.»