»Tuolla on kaupanhoitaja», sanoi Joán.
»Vai niin», sanoi neiti, ja he kulkivat edelleen.
»Tämä on sama tie, jota te tulitte», sanoi Gerda-neiti.
»Mutta nyt se näyttää hauskemmalta», sanoi Joán.
»Niin näyttääkin», sanoi Gerda ja katseli lamppuja, jotka olivat ripustetut kadun poikki, »sillä nyt täällä on sähkövalo. Se on ylpeytemme, sähkövalo.»
Hän katseli punaisia taloja tien varrella ja nauroi jälleen:
»Mutta tuskin kukaan sitä käyttää, sillä heillä ei ole varaa. Emmekä mekään sitä käytä. Sillä emme voi käyttää sitä huoneissa, ellemme ota sitä samalla kauppapuotiin… Eikä isä tahdo ottaa sitä kauppapuotiin.»
»Mutta miksikä ei?» sanoi Joán.
»Ei» — ja Gerda nauroi yhä — »sillä isä sanoo, että sellaisia halpoja tavaroita, joita meidän on myytävä, ei ostajien pidä nähdä liian hyvin».
»Isänne on viisas», sanoi Joán ja nauroi.