»Vuori?»
»Niin, mäennyppylä, jota me nimitämme vuoreksi», sanoi hän ja nauroi.
»Voiko sille vuorelle kiivetä?» sanoi Joán ja nauroi hänkin.
»Voi kyllä»… ja Gerda alkoi kulkea. »Mutta mehän syömme puoli seitsemältä.»
Hän melkein juoksi.
He kulkivat kiskoja myöten, ja Gerda hiljensi käyntiään.
»Minä vallan hengästyn.»
Mutta Joán sanoi hyvin lempeästi:
»Kun te sitten kerran joudutte näkemään ne sadat tuhannet ihmiset…»
»En koskaan», sanoi Gerda ja pudisti päätään. »Isä sanoo, että Theodor
— Theodor, veljeni — on matkustellut meidän kaikkien osalta.»