»Oli — se riippui uunin vieressä. Se oli Tanskasta.»
Joán oli jälleen vaiti. Sitten hän sanoi, aivan kuin olisi kulkenut äänettömien ajatuksien halki:
»Mutta musiikkia saatte kuulla?»
Ja ikäänkuin heidän ajatuksensa olisivat yhtyneet, sanoi Gerda, äänessään aivan sama sointu kuin hänellä:
»Niin, kyllä joskus.»
Mutta hänen äänensävynsä vaihtui äkkiä:
»Musiikkiyhdistyksessä. Mutta sehän on rouva Raabelin.»
»Rouva Raabelin?»
»Niin, lääkärin rouvan… Mutta viime vuonna herra Green soitti siellä.
Se oli ihanaa.»
»Kuka on herra Green?» kysyi Joán.