Rouva Raabel kysyi johtajalta jotakin kutomakoulusta, ja johtaja vastasi laveasti ja rauhallisesti, kunnes hän lopuksi sanoi:
»Mutta kutomakoulu on vielä vain polku, pienoinen polku. Nuorille tytöille tuottaa kutominen hyötyä. He kutovat pukunsa, he kutovat morsiuskapionsa — he kutovat koko kotinsa. Kangaspuut voivat rakentaa uudelleen kotilieden.»
Joán oli ajatuksissaan nojannut päätään käteensä, mutta hätkähti yht'äkkiä; kaupanhoitaja sanoi kuiskaamalla, mutta terävästi pöydän toiselta puolen:
»Neiti, isänne.»
»Niin», sanoi Gerda-neiti säpsähtäen ja katsahti isäänsä, joka antoi hänelle merkin silmillään.
»Voi, minähän unohdan vieraani», kuiskasi Gerda.
»Niin teetkin», sanoi rouva Jespersen, »eikä sitä juuri satu».
»Ei», sanoi Gerda vallan hämmentyneenä..
Mutta Joán sanoi, samalla kuin johtaja jälleen oli ruvennut puhumaan:
»Kaupanhoitaja pitää teitä silmällä, Gerda-neiti.»