»On, se on suuri.»
»Onko siinä torneja?» jatkoi Gerda samaan sävyyn.
»Ei, siinä ei ole torneja. Mutta oven edessä on neljä pilaria. Neljä valkeata pilaria.»
Gerda nyökkäsi.
»Pilaria», sanoi hän, »pilarit ovat niin kauniita».
»Ja kun minä nyt tulen kotiin, olen aivan yksinäni siinä rakennuksessa.»
Gerda hymyili, hymyä, joka häipyi ja jäi vain kuin varjoksi kasvoille.
»Yksinänne Anen kanssa.»
»Niin, Anen kanssa.»
Rouva Jespersen, joka juuri otti hedelmähilloa ja alkoi iloisesti ahmia sitä minkä ennätti, sanoi: